Istuin tänään uudessa bussissa. Bussissa jossa oli erilaisia penkkejä, osa oli niin että niissä pystyi istumaan kasvot bussin taka-osaan päin ja sitten oli yksi erilainen penkki johon itse laskin takamukseni. Katselin bussia ja uusia penkkijärjestelyitä ja sitten kiinnitin  huomiota penkkiin jossa istuin. Se oli erilainen kuin muut kahden istuttavat, pienempi ja yhtenäinen. Muttei kuitenkaan niin pieni että se olisi vain yhden istuttava. Silloin mulla loksahti, JUMALAUTA se oli läskipenkki! Istuin lihaville tarkoitetulla istuimella. Itse penkin ideassa ei ole mitään pahaa (jos se nyt oikeasti oli edes siihen tarkoitukseen), vaan siinä että se oli mulle täysin sopiva! Pylly ei tursunnut yli penkin, jos istuisi jonkun viereen käytäväpaikalle osa kropasta olisi siltikin käytävän puolella ja tätä ongelmaa ei ollut sillä läskipenkki on tarpeeksi leveä ja ainoastaan yhdelle ja eikä siitä ollut ahdasta nousta pois. 

Tuo pirun penkki jäi kummittelemaan mun mieleen ja mulle tuli olo että nyt mä olen saanut tarpeeksi! 90 kiloa, se on aika raskas taakka! Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Takana on maailman paskimmin eletty öööö.... 5 vuotta!? Mä en ole voinut nauttia mistään koska lihavuus painaa mieltä. Ahdistaa! 

Pääsin bussista kotiin ja en syönytkään Lidlistä ostamaani jättimuffinia vaan vein sen ulos linnuille.

Kiitos läskipenkki!